(Tarjoaa hänelle paitaa.)
BRAND (lähestyy ja kysyy ennenkuin ottaa sen vastaan). Vapahasti?
AGNES.
Vapahasti!
BRAND. Vaimon nään mä istuvan rappusilla; annahan!
(Menee ulos.)
AGNES. Viety viime vyöhön asti, — mitkä sitoi multahan!
(Seisoo hetken hievahtamatta ja äänetönnä; vähitellen muuttuu ilme hänen kasvoissaan säteileväksi riemuksi, BRAND palaa; Agnes rientää riemuiten häntä vastaan, heittäytyy hänen kaulaansa ja huudahtaa:)
Brand, ma olen vapaa nyt!
BRAND.
Agnes!
AGNES. Yö on häipynyt! Kaikki kauhut karmivaiset, kaikki rinnan painajaiset kuilun pohjaan heitetyt! Tahto vihdoin taiston voitti! Kaikki usvat kauvas haihtui, valkeudeksi pimeys vaihtui; halki yön ja kuoleman aamunkoi jo armas koitti! Kirkkomaa, tuo kammon sana, nyt ei kaiu kamalana, sydämmeen ei haavaa saa; — nyt voin riemuin huudahtaa: lapsi löys jo taivahan!