LUKKARI. On mulle pulma uus: näät milloin koittaa vastaisuus?
KOULUMESTARI.
Ei koskaan!
LUKKARI.
Häh?
KOULUMESTARI. Ei koskaan koita; se onkin luonnon ongelmoita; näät kun se saapuu, niin se haihtuu ja nykyisyydeks silloin vaihtuu.
LUKKARI.
Niin aivan; muut' ei väittää voisi,
ja siitä turha riita oisi.
Siis milloin täytyy lupaus täyttää?
KOULUMESTARI. Sen juuri äsken ehdin näyttää: on kaikellainen lupaus vain vastaisuuden sopimus.
LUKKARI.
Mut milloin saapuu vastaisuus?
KOULUMESTARI (hiljaa). Kas siinä lukkar'! (Kovaa.) Taasko uus? mun täytyy antaa vastaus? Jos yrittää se tulla milloin, se muuttuu nykyisyydeks silloin.
LUKKARI.
Ahaa!
KOULUMESTARI. Näin alla lupausten voi moni nähdä petoksen, jos sit' ei niissä oisikaan; — voi siksi suoraan lausua: ken kuuteen osaa laskea, hän valhettelee luvatessaan, jos kuin ois rehti aikoessaan; näät lupaus täyttää ain' on taakka ja jos ma turvaan logiikkaan, sen näytän mahdottuuteen saakka. Mut lupalintu lennä pois! Nyt sanok —!