EINAR. Näin otin alku-askeleen. Sen jälkeen Hän mun tautiin syöksi. Myös taidelahjat kadotin ja ilomielen hukkasin; ma vietiin sairashuoneeseen — kai siellä kotvan hourailin — ja kärpäsiä parvittain jo houriessa nähdä sain; — kun vihdoin pääsin sairaalasta, ma kolme naista kohtasin — he oli varmaan taivahasta — ja erään papin laupean; niin heitin pahan maailman — ja synnistä kun pääsin kerran, niin tulin lapseks taivaan Herran.
BRAND.
Vai niin.
EINAR. Käy eri suuntiin tie, se milloin alas, ylös vie.
BRAND.
Ja sitten?
EINAR. Niin; ma antautuisin taas hetkeks raittiuspuhujaksi; mut täänkin toimen huomasin ma kohta liian ahtahaksi; niin tartuin matkasauvahan ja saarnaajana matkustan. —
BRAND.
Ja minne?
EINAR.
Maahan mustien.
Vaan aika rientää puhellen;
muu täytyy pois —
BRAND.
Oi, tänne jää
On täällä tänään juhla.
EINAR. En; mun täytyy rientää, ehättää luo noiden mustain sielujen.
(Aikoo lähteä.)