BRAND. Ja eikö muiston himmekään saa sua mistään kysymään —?
EINAR.
Se mitä oisi?
BRAND. Yksi vaan, ken kävis varmaan suremaan, jos sinut nähdä nyt hän vois.
EINAR. Nyt aavistan; se ehkä ois tuo nuori nainen arvoton, ken saanut ois mun hekkumaan — mut silloin löysin uskonnon. Niin, kuinka hänen laita on?
BRAND.
Nain hänet vuotta myöhemmin.
EINAR. On seikka vähäarvoisin; en moisia ma kuulla huoli; vaan tärkeintä ma tahdon tietää.
BRAND. Sai suruja hän paljo sietää, jos riemujakin; lapsi kuoli. —
EINAR.
On vähäarvoista.
BRAND. No niin, vain lainakshan se annettiin, ja kerran kai me tavataan. Mut hänen myös vei Tuonen nuoli; he lepää tuolla haudoissaan.
EINAR.
On vähäarvoista se vaan —