TUHANNET AANET. Valo tuikkaa pimeään; — usko yhtyy — elämään!
ROVASTI.
Voi, hän seurakunnan vie!
Missä voudit, kaikki lie!
VOUTI (hillitysti).
Olkaa hiljaa, lempo soi!
Härän kanssa emme voi
käydä koskaan otteloon.
Ensin loppuun raivotkoon.
BRAND. Pois nyt täältä ikeen alta! Tää ei ole Luojan valta, se on vapaa, kaunis maa. (Vääntää kirkonoven lukkoon ja ottaa avaimen käteensä.) Papiks muita hakekaa! Lahjani mä peruutan; — avaimia juhlahan ette koskaan multa vie! (Heittää ne virtaan.) Jos nyt tahdot kirkkohon, aineen orja arvoton, sillan alta käy sun tie! Mutta selkäs pehmyt on, mada maata pitkin sie, huokaa heikon sairaan lailla, kun hän armoa on vailla!
VOUTI (hiljaa ja keveällä mielin).
No, tuot' ei tehdä ritariksi!
ROVASTI (samoin).
Ei piispaks eikä rovastiksi!
BRAND. Tulkaa nuoret, tervehet! elon vilppaat tuuloset tomun vievät rinnoistanne. Seuratkaatte voittohon! Pois nyt uni katseestanne! Hengen aatelina kerran käyt sä uuteen templiin Herran; — kuolo kohtaa untelon — pois nyt kurjuudesta tästä, joukkiosta tinkivästä; puolinaisuus voiman syö, — vihollistas kerran lyö; — sotaa huuda kaikkialle kuolemasta, elämästä!
VOUTI.
Seis! Tää kaikuu kapinalle!
BRAND.
Min' en kuulu teidän alle!
KANSA.
Näytä tie! Me seurataan!