BRAND (kylmästi).
Teitä tunne en.
EINAR. Vaan kuitenkin, kun katselen — me koulu-aikaan, muistelen —
BRAND. Niin, koulututut kukaties; vaan koulupoika nyt on mies.
EINAR (ajatellen itsekseen).
Se hänkö toden totta ois?
(Huudahtaa äkkiä)
Se onhan Brand, no, myönnä pois!
BRAND.
Sun tunsin ensi hetkestä.
EINAR. No terve, terve, ystävä! Vaan katsos tänne! Tuommoinen sä olit aina ennenkin: ijäti itsekylläinen, et tullut koskaan kisoihin.
BRAND. Mä olin vieras joukossanne — ja eteläistä luontoanne en tuntenut; se toist' on maata kuin minä, lapsi vuoriston; en perhona mä lentää saata, mun kehto kukkuloilla on.
EINAR.
Sun kotis eikös tänne näy?
BRAND.
Sen kautta juuri tieni käy.
EINAR.
Sen kauttako? Siis täältä pois?