ROVASTI.
Mihinkähän katos vouti?
Heidän jälkeen, tosiaan!
Rohkeutta taas ma saan.
Lähden jälkeen itsekin, —
ryöstän, minkä voinen vaan!
Ken nyt ratsun mulle nouti! —
Mutta ratsu rauhaisin!
(Pois.)
BRAND. Kas, tuonne käypi voittokulku! Jo kylän kätkee vuorten sulku ja yli sen on taivas nyt jo usvateltan heittänyt. Siis unhoon laakson ummehdus, on tuolla korkeus, vapaus!
ERÄS MIES.
Vaan vuota; isä sairas on!
TOINEN MIES.
Ja mull' on nälkä armoton. —
USEAT.
Niin nälässämme auta meitä!
(Korkeimmassa vuoristossa olevan karjatalon luona.
Maisema kohoaa taka-alalla ja muuttuu aavoiksi ja
autioiksi tunturilakeoiksi. Ilma on sateinen.)
BRAND, väkijoukon — miesten, naisten ja lasten — seuraamana
tulee vuoren-rinteitä ylös.
BRAND.
Mut ensin noustaan ylänteitä!
KOULUMESTARI.
Vaan mitä tietä?