LUKKARI.
Niin, ja vaimoltansa!
ROVASTI. Siis huono poika, isä, mies! ken moista kristityksi ties!
USEITA ÄÄNIÄ.
Hän vanhan kirkon hävitti!
TOISIA.
Ja uuden umpeen lukitsi!
VIELÄ MUITA.
Hän meidät saattoi korpehen!
VOUTI.
Vei multa vaivaishuonehen!
BRAND. Ma otsillanne merkit nään ja tiedän teidän määrän pään.
KOKO VÄKIJOUKKO (kiljuen). Hän uhkailee! Pois seudultamme tuon lemmon puukoin karkoitamme!
(BRAND ajetaan kivisateella pois sydänmaita kohti.
Takaa-ajajat palaavat senjälkeen takaisin.)
ROVASTI. Oi lapseni, oi lampahani! Nyt kotiliedet vartoo meitä; jos kadutten, niin sanallani ma takaan, onni vuottaa teitä. Ain' ollut hyvä Herra on ja hältä säilyy viaton; — myös hallitus on meillä lauha — ken luottaa siihen, häll' on rauha. Ja vouti, tuomar', esivalta myös suojaa teitä kaikkialta ja minä myös oon laupea kuin ajan usko suopea; — me esimiehet ehdotamme, ett' taasen vanhaan palajamme.