VOUTI. Mut puutteita jos huomataan, ne aikaa myöten korjataan. Kun rauha ensin saataisiin, niin toimikunta pantaisiin, mi pohtis, jos ja missä määrin on teillä oikein, muilla väärin. Ma ynnä kelpo rovastimme siis papit siihen kutsumme, ja jos te muita tahdotte, voi mukaan tulla lukkarimme ja pari miestä joukostanne — näin voitte päästä puutteistanne.
ROVASTI. Me karkoitamme puuttehenne, kun tekin vanhan paimenenne nyt ahdingosta autoitten. Se selvään meitä vastaan lyö: on meillä eessä ihmetyö. Siis onnea vain saaliisen!
LUKKARI.
Kas, siin' on tosi kristitty!
KOULUMESTARI.
Ei myrskysäiltä villitty.
ERÄÄT NAISET.
Niin lauha ja niin suopea!
TOISET.
Ja rahvaan hyvää katsova!
LUKKARI.
Ja henkeä ei vaadi hän.
KOULUMESTARI. Ja tietää sentään enemmän kuin "Isä meidän" rukouksen.
(Kansa vetäytyy rinnettä alaspäin.)
ROVASTI (voudille). Tää varmaan käänteen uuden tuottaa ja koko kansan parannuksen; nyt voimme taas me siihen luottaa, ett' alkaa aika taantumuksen.