BRAND (tahtoo rientää häntä kohden).
Agnes!
HAAMU (huudahtaa).
Pysy armas siellä!
Kuiluhan on juuri tiellä!
Välillämme kuohuu koski.
(Lempeästi.)
Et sä uinu, unelmoi,
haamut totta olla voi.
Voi kuin kalvas sun on poski
Hourit sairaan lailla, kulta,
että vietiin Agnes sulta. —
BRAND.
Agnes joukoss' elävitten —!
HAAMU (nopeasti).
Puhu vasta siitä sitten!
Seuraa, aika kiiruhtaa.
BRAND.
Entäs Alf?
HAAMU.
Hän elää myös.
BRAND.
Elää.
HAAMU. Posket rusottaa; — surus kaikk' on unelmaa, unta taistos, uhrityös. Alf on äitis helmassa; hän on terve, Alf on suuri; tuoll' on vanhan kirkon muuri sen voi maahan hajoittaa, jos niin tahdot; kylän kansa töissään puuhaa ennallansa, niinkuin hyvin' aikoina.
BRAND.
Hyvinäkö?
HAAMU.
Aikaan rauhan.