VOUTI.
Tällä kertaa
saat niukemmin sä puolta vertaa.
Teit' onhan vähemmän?
MIES.
Niin on,
Juur' Ragnhild vaipui kuolohon.
VOUTI (kirjoittaa ylös).
Yks poissa. Säästön eestään löytää.
(Miehelle joka poistuu.)
Mut älä sentään kohta töytää
taas uusiin naimisiin.
KIRJURI (nauraa).
He, hee!
VOUTI (terävästi).
Sä niille naurat?
KIRJURI. Vouti kun noin naljaella suvaitsee.
VOUTI.
Ei täällä nauraa sovi sun!
On leikki lääke suruhun.
EINAR (tulee Agneksen kanssa esille joukosta). Nyt taskut kaikk' on tyhjät jo ja kukkaro ja lompakko; — jos mielin alkaa matkani, mä panttaan kellon, keppini.
VOUTI. Saavuitte aikaan oikeaan. Ma kokoon tuiki vähän sain, se hätään tällaiseen ei riitä; jos köyhä köyhist' aitoistaan jakaakin vaikka puolittain, niin riittämään ei kartu siitä. (Huomaa Brandin ja viittaa ylös.) Yks vielä! terve tulemaan! Nyt kuulkaa, ellette jo tiedä, sai täällä halla viljat viedä ja nälkäkuolo uhkaa meitä, siis auttamaan mä pyydän teitä! Jo varat pyrkii loppumaan vaikk' kalaa viis, ken antaa vois! kai hälle siit' ei haittaa ois.
BRAND. Viistuhatta ei taida auttaa, jos jaat ne epäuskon kautta.