LÄÄKÄRI. Ei se, ken itse kerjäten on velkaa yli korvien.
BRAND. Pohatta taikka kerjuulainen, kuin tahto vain on kokonainen.
LÄÄKÄRI (katsoo terävästi häneen). Niin, miehentahdon quantum satis on kyllä viety kirjoihin, mut, Brand, sun conto caritatis on lehti tyhjin, valkoisin.
(Poistuu.)
BRAND (seuraa häntä hetken silmillään). Niin, rakkaus, siin' on sana vasta, min vois jo poistaa maailmasta; kun tahto puuttuu, viekkaudella voi puutteen peittää rakkaudella; kun elo leikiks tehdään vaan, se rakkaudella verhotaan. Kuu tie on jyrkkää, vaivalloista, sen vaivat rakkaudella poista! Jos synnin tietä kulkee ken, hän anoo hoivaa rakkauden; jos maalin selvän laiminlyö, voi rakkauden se olla työ; jos eksyt, vaikk' on tuttu tie, niin oikeaan sun rakkaus vie!
AGNES. Kai on se väärin ylen määrin; kun tietäis vain se onko väärin!
BRAND. Jumalan vanhurskauden lain voi täyttää ihmistahto vain. Sä ensin tahdo jotakin, ei suurin, pienin palasin, ei yksin työtä semmoista, mi kysyy hiukan vaivoja, — mut tahdo jotain voittoisasti kuin miesi kuolon kauhuun asti. Ken ristinpuussa nurjana käy kuoloon, hän ei marttiira; vaan jos sä tahdot ristinpuuhun, ja tahdot, vaikka koskee luuhun, jos tahdot, kun jo uhkaa yö, niin pelastuksen hetki lyö.
AGNES (kiertyy hänen kaulaansa). Kun kauhistuttaa vaatimus, niin sulla ain' on lohdutus.
BRAND. Kun tahto moisen taiston voittaa, niin rakkaudenkin aika koittaa kuin valkokyyhky leijaten tuo öljypuusta lehtisen; mut kun on polvi ponneton, niin paras rakkaus viha on. (Kauhistuen.) Niin viha! Minkä taiston tuottaa, jos tahtoo tuohon sanaan luottaa.
(Poistuu nopeasti asuntoon.)