AGNES (katselee sisään avonaisesta ovesta). Hän istuu lapsen vuotehelle ja nyökkää niinkuin nyyhkyttäis; hän istuu sängyn päätyelle ja on kuin neuvottuuteen jäis. Oi, mikä runsas rakkaus on hällä miehensielussaan! Tää hetki taas on todistus, nyt voi hän noutaa tunteitaan: viel' lapsen pientä kantapäätä ei purrut käärme maailman. (Huudahtaa kauhistuen.) Hän ulos ryntää suorahan ja harmaampana syksysäätä!
BRAND (ilmestyy rappusille).
Jo saiko viesti?
AGNES.
En mä kuullut.
BRAND (katsoo takaisin asuntoon).
Kuin raukan sydän kovaa sykkii;
kuin otsa polttaa, suonet tykkii!
Rauhoitu, Agnes!
AGNES.
Siis oot luullut —
BRAND.
Ei, ällös pelkää —
(Huudahtaa maantielle.)
Viestin tuoja!
VIESTI (puutarhan portin kautta). Nyt kutsuu äitis!
BRAND (nopeasti).
Kiitos, Luoja!
Ja mitä muuta tiedät uutta?
VIESTI. Hän sängyss' istui, kuiski näin: käy, nouda pappi kiirehtäin, mä luovun puolest' omaisuutta.
BRAND (peräytyy takaisin),
Vai puolesta! Oi, sano toisin!