(Poistuu.)
BRAND (katsoo hänen jälkeensä). Altis on hän ainiaan, nöyrä myöskin tuskassaan, valmis uhrit antamahan, kun ois voimaa kantamahan. Herra, voimaa hälle suo! Säästä multa kalkki tuo, kalkki kaikkein katkerin, jos näät täytyy sittenkin minun — mutta taivas säästää hänen kimppuun haukka päästää, haukka lain ja oikeuden juomaan verta sydämmen. Mull' on voimaa, rohkeutta; kahden taakka mulle suo, — hälle näytä laupeutta!
(Ulko-ovelle koputetaan, vouti astuu sisään.)
VOUTI.
Nyt näätte miehen voitetun.
BRAND.
Kuin? voitetun?
VOUTI. Ma antaudun. Kai muistanette kevähän, kun teidät oisin karkoittanut; en parhaimmin ma ennustanut tään sodan silloin päättyvän.
BRAND.
No niin?
VOUTI. On oikeus kyllä mulla, vaan sentään sopuun tahdon tulla.
BRAND.
Ja miksi?
VOUTI.
Teill' on lukuisimmat.