ÖRNULF. Min'en ole tullut tänne torelemaan vaimo-väen kanssa! — Gunnar, kuule viimeinen sanani; suostutko maksamaan sakkoa nais-ryöstöstä?
HJÖRDIS (Gunnar'ille). Muista, mitä luvannut olet!
GUNNAR (Örnulf'ille). Kuulethan minun tehneen lupauksen ja se minun pitää — — —
ÖRNULF (suuttuneena). Kylliksi, Kylliksi! Ei milloinkaan pidä sanottaman minun maksaneen sakkoa rehellisestä surmasta!
HJÖRDIS (voimakkaasti). Emmekä me pelkää sinua, emmekä omaisiasi!
ÖRNULF (kovalla vihalla). Ja kellä on oikeus vaatia sakkoa Jökul'in surmasta? Missä ovat hänen sukulaisensa? Niistä ei ole ainoatakaan elossa! Ken on hänen laillinen jälkeisensä?
HJÖRDIS. Gunnar minun puolestani!
ÖRNULF. Gunnar! Niin, jos sinä olisit kasvatus-isäsi luvalla hänen kanssaan naimisissa, tai jos hän olisi suorittanut sakon ryöstöstään, niin olisi hän Jökul'in laillinen jälkeinen, mutta — —
DAGNY (pelokkaasti rukoillen). Isä, isä!
SIGURD (äkkiä). Älkää lausuko enää!