GUNNAR (häveliäästi katsahtaen Sigurd'iin). Niin, no olkoon se asia sillänsä!
ÖRNULF. Totta kyllä, se on uljain työ, minkä kukaan Islannin miehistä on tehnyt, ja sen vuoksi — —
SIGURD. No, sitä vähemmin häntä voi pelkuriksi mainita.
HJÖRDIS. Jos sakkoa maksetaan, niin sakkoa vaaditaankin; Gunnar, muistathan, mitä kerran lupasit!
GUNNAR. Sen lupauksen tein ajattelemattomuudessa; vaaditko, että sekin pitää pidettämän?
HJÖRDIS. Pidettämän se pitää, jos me molemmat tämän päivän jälkeen ai'omme elää saman katon alla. Tiedä siis, Örnulf, jos kasvate-tyttäresi ryöstöstä sakkoa maksettaman pitää, on sinun myöskin maksaminen sakkoa siitä, että surmasit isäni Jökul'in ja otit hänen tilansa ja omaisuutensa!
ÖRNULF. Jökul kaatui rehellisessä kaksintaistelussa; pahemman työn tekivät minulle sinun sukulaisesi, kun lähettivät sinut ventovieraana Islantiin ja saivat minun rupeamaan kasvattajaksi.
HJÖRDIS. Kunniaa, etkä suinkaan häpeätä, olet sinä saanut Jökul'in tyttären kasvattamisesta.
ÖRNULF. Pelkkää rauhattomuutta ja riitoja on minulla siitä ollut, ei muuta.
HJÖRDIS. Pahempi onni voipi kohdata sinua nyt, jos — — —