GUNNAR. Örnulf poikineen tuli rauhallisissa aikeissa.
HJÖRDIS. Saattaa olla, vaan toisen äänen saapi se kansan suussa, ja etpä sinä, Gunnar, itsekkään niin aivan varmasti rauhaan luottanut eilen, lähettäissäsi Egil-poikamme eteläpuoleen, heti kun kuulit Örnulf'in sotalaivoineen olevan vuonossa.
SIGURD (Gunnar'ille). Oletko lähettänyt poikasi eteläpuoleen?
HJÖRDIS. Niin, jotta se olisi turvassa Örnulf'in päällehyökkäyksistä.
ÖRNULF. Älä tähtää pilkkaasi sitä seikkaa kohti, Hjördis; mitä Gunnar teki, oli varmaankin viisaan työtä, jos vain sinä särjet sovintomme.
HJÖRDIS. Onni elon johtaa. Tapahtukoon mitä tahansa; mutta kernaammin minä kaadun, kuin pelastan henkeni pelkurin sovinnolla.
DAGNY. Sigurd maksaa sakkoa eikä ole sen tähden huonompi mies.
HJÖRDIS. Sigurd tietänee paraiten itse, mitä hänen kunniaansa kuuluu.
SIGURD. Sitä mun ei koskaan tarvis muistella.
HJÖRDIS. Sigurd on kuuluisa mies, mutta toki uljaamman työn teki Gunnar; hän tappoi karhun huoneeni edustalla.