GUNNAR (kiivaasti). Ei onnistu kenenkään kiihoittaa minua Örnulf'in sukua vastaan!
HJÖRDIS (vilkuillen). Hm; sanoppa, Sigurd, — voipiko sinun laivasi purjehtia joka tuulella?
SIGURD. Voipi, kun sitä älyllä johtaa.
HJÖRDIS. Hyvä, minä johdan laivaani älyllä, minäkin, ja saavun varmaankin satamaani. (menee tuvan perälle).
DAGNY (hiljaa, levottomasti). Sigurd, lähtekäämme täältä — tänä iltana vielä!
SIGURD. Nyt on jo myöhäistä; sinähän juuri — —
DAGNY. Silloin rakastin Hjördis'ia; mutta nyt —; minä olen kuullut hänen lausuvan sanoja, joita pelkään ajatellakkin (SIGURD'IN MIEHET, muita vieraita miehiä, naisia j. n. e. perältä).
GUNNAR (pieni äänettömyys, jonka aikana kummankinpuoliset tervehdykset j. n. e.) Nyt juoma-pöydän ääreen! Ylimmäinen vieraani, Örnulf vuonoilta, tulee sittemmin; sen on Thorolf vakuuttanut.
HJÖRDIS (talon väelle). Olutta ja simaa esille, jotta kieli irroittuu ja mieli muuttuu iloiseksi!
(GUNNAR saattaa SIGURD'IN oikeanpuoliselle kunnia-istuimelle. DAGNY istuu Sigurdin oikealle puolelle, HJÖRDIS saman pöydän toiselle puolen, vastapäätä Sigurdia, THOROLF'ille osoitetaan samalla tavoin paikka toisen pöydän ääreen, vastapäätä GUNNAR'IA, joka istuu suuremmalle kunnia-istuimelle. Toiset asettuvat pöytien ääreen perällepäin).