HJÖRDIS. Totisesti, Gunnar, suurempiakin uros-töitä voisit mainita!
GUNNAR (kiivaasti). Muuta en voi kunniakseni lukea! Siitä kuin viimeksi Islannista lähdin, olen elänyt hiljaisuudessa ja käynyt ainoastaan moniailla kaupparetkillä. Tästä jo kylliksi!
HJÖRDIS. Jos itse salaat kunniaasi, täytyy vaimosi puhua.
GUNNAR. Vaiti, Hjördis — minä kiellän sua!
HJÖRDIS. Sigurd taisteli kahdeksaa miestä vastaan täydessä asussa, Gunnar meni yön pimeässä minun huoneeseni, kaatoi karhun, jolla oli kahdenkymmenen miehen voima, ja hänellä oli ainoastaan pieni, lyhyt miekka kädessä.
GUNNAR (tunteittensa vallassa). Vaimo, ei sanaakaan enää!
DAGNY (hiljaa). Sigurd, voitko kärsiä — —!
SIGURD (samoin). Rauhoitu!
HJÖRDIS (toisille). Ja nyt, urheat miehet, — kumpi on urhokkaampi,
Sigurd'iko vai Gunnar?
GUNNAR. Hiljaa!