HJÖRDIS (hilliten ääntään). Sanokaa suoraan, sitä on oikeus vaatia!
VANHAMIES. (vieraista). Jos totuus sanottaman pitää, on Gunnar'in työ uljain, mitä kenkään on tehnyt; Gunnar on urhokkain sankari ja hänen jälkeensä Sigurd.
GUNNAR, (luoden silmäyksen pöydän yli). Haa, Sigurd, Sigurd, jos tietäisit — —!
DAGNY (hiljaa). Tuo on liikaa — ystävänäkin!
SIGURD. Vaiti, vaimoni! (ääneen toisille). Niin, varmaan on Gunnar kunnollisin kaikista; ja semmoisena pitäisin minä häntä, vaikk'ei hän koskaan olisi tuota urostyötään tehnytkään; sillä sitä pidän minä vähemmässä arvossa, kuin te.
HJÖRDIS. Tuo on kateutesi kieltä, Sigurd viikinki!
SIGURD (vilkuillen häneen silmillään). Suuresti erehdyt sinä nyt! (ystävällisesti Gunnar'ille, juoden hänen maljansa pöydän yli). Terve, jalo Gunnar; ystävyytemme on kestävä, vaikka ken tahansa koettaisi murtaa sitä.
HJÖRDIS. Sitä ei koeta kukaan, minun tietääkseni.
SIGURD. Älä sano niin; melkeinpä voisi luulla sinun kutsuneen meidät tänne juominkiin, voidaksesi kiihoittaa meitä riitaan.
HJÖRDIS. Tuo on sinun luonteesi mukaista, Sigurd; nyt kiukuittelet sinä, kun et saanut olla etevin mies seurassa!