DAGNY. On; silkillä kirjailtu vaate on valmiina majamme penkillä; mutta minä tiedän niin varmaan, että sinä Gunnar'in voittajana palajat, ett'en edes ole itkenyt tuon kaksitaistelon tähden.
SIGURD. Taivahan voimat suokoot, ett'ei sinun koskaan tarvitseisi itkeä minun tähteni (pysähtyy katselemaan ulos).
DAGNY. Mitä kuultelet?
SIGURD. Etkö kuule — *tuolla*! (osoittaen vasemmalle).
DAGNY. Kuulen, kummallinen raju-ilma kiitää meren ylitse!
SIGURD (mennessään vähän perällepäin). Hm, tuo raju-ilma vielä kovia rakeita viskelee. (huutaa.) Ken siellä?
KÅRE TALONPOIKA (ulkona, vasemmalla). Tuttuja miehiä, Sigurd viikinki!
(KÅRE-TALONPOIKA sekä *joukko aseellisia miehiä* vasemmalla).
SIGURD. Minne ai'otte?
KÅRE. Gunnar Herse'n taloon!
SIGURD. Rauhattomissa tuumissa?