(ottaen kukat maasta ja katsellen hurmaantuneena Elinan jälkeen).
Kautta Kristuksen pyhän veren, kuinka hän on ylpeä ja kaunis!
KOLMAS NÄYTÖS.
(Ritarisali. Korkea kaari-ikkuna taustalla; pienempi ikkuna etualalla vasemmalla. Useita ovia kummallakin sivulla. Kattoa kannattavat paksut, irrallaan olevat puupylväät, joihin, kuten seiniinkin, on ripustettu kaikenlaisia aseita. Pyhimysten, ritarien ja vallasnaisten kuvia pitkissä riveissä. Laipiossa riippuu suuri, monihaarainen sytytetty lamppu. Etualalla oikealla vanhanaikainen, leikkauksin koristettu pää-istuin. Keskellä salia katettu pöytä, jolla on vielä illallisruokia.)
ELINA GYLDENLÖVE
(tulee hitaasti ja mietteissään vasemmalta. Hänen kasvojensa ilmeestä huomaa, miten hän mielessään elää uudestaan äskeisen kohtauksen Nils Lykken kanssa. Viimein tekee hän sellaisen kädenliikkeen kuin heittäisi kukkakimpun pois, sitten sanoo hän matalalla äänellä).
— — ja sitten hän kokosi Tanskan kuninkaankruunun sirpaleet —; ne kukat ne olivat; — ja
»Kautta Kristuksen pyhän veren, miten hän on ylpeä ja kaunis!»
Jos hän olisi kuiskannut sen salaisimmassa sopessa, penikulmien päässä
Östråtista; — olisin ne sittenkin kuullut!
Kuinka häntä vihaan! Kuinka olen aina häntä vihannut, — tuota Nils
Lykkeä! — Ainoakaan mies ei ole sellainen kuin hän, sanovat ihmiset.
Naisilla hän leikkii, ja — tallaa heidät jalkoihinsa.