NILS LYKKE.
— mutta ette ole joka suhteessa oma isäntänne? On muita toimia ja toisia asioita —
NILS STENINPOIKA.
Niin, siinäpä solmu juuri onkin. Jos riippuisi minusta, niin lepäilisin mielelläni talven täällä Östråtissa; olen nyt viettänyt enimmän ajan kenttä-elämää, niin että — — (Keskeyttää yhtäkkiä, kaataa pikariinsa ja juo.) Onneksenne, herra!
NILS LYKKE.
Kenttähommissa? Hm!
NILS STENINPOIKA.
Ei, vaan aioin sanoa, että olen kauan kaivannut nähdä rouva Inger Gyldenlöveä, josta niin paljon haastetaan. Hän mahtaa olla mainio nainen. Eikö niin? — Ainoa, johon minä en voi sopeutua, on se, että hän on niin hiiden väkinäinen iskemään irti.
NILS LYKKE.
Iskemään irti?