Taalaissa väititte olevanne kreivin poika, — eikö niin?
NILS STENINPOIKA.
Ai, joko taas alatte siitä? Johan ripitin rehellisesti itseni teille.
NILS LYKKE.
Te ette minua ymmärrä. Se, mitä silloin väititte, oli totta.
NILS STENINPOIKA.
Totta? Mihin te viittailette? Mutta sanokaa edes —!
NILS LYKKE.
Ensin vala! Kaikkein pyhin ja horjumattomin, mitä tiedätte.