(lähestyen kuvaa).
Sen vannon, — niin totta kuin Jumalan pyhä sana minua auttakoon!
(Väistyy hämmästyksissään takaisin.) Mutta Kristus — Vapahtaja —!
NILS LYKKE.
Mitä nyt?
NILS STENINPOIKA.
*Kuva* tuossa —! Sehän olen — minä itse!
NILS LYKKE.
Se on Sten Sture vanhus sellaisena, miltä hän näytti nuoruuden päivinään.
NILS STENINPOIKA.
Sten Sture! — Ja samannäköinen —? Ja minä — minä puhuin totta, kun sanoin olevani kreivin poika, väititte? Eikö se ollut niin?