NILS LYKKE.
Vetoon en suostu, sillä tuokion kuluttua annatte minulle sekä Östråtin että mitä muuta tahansa päästäksenne ansasta, johon en ole joutunut minä, vaan te itse.
INGER-ROUVA.
Pilanne alkaa käydä hupaiseksi, herra ritari!
NILS LYKKE.
Käy vielä hupaisemmaksi, — ainakin minulle. Te ylpeilette, että voititte muka viekkaudessa minut. Uhkaatte syytää niskaani ihmisten ivat ja pilkat! Ah. teidän pitäisi varoa ärsyttämästä kostonhimoani; sillä minä voin kahdella sanalla taivuttaa teidät polvillenne eteeni.
INGER-ROUVA.
Hahaa — —! (Pysähtyy yht'äkkiä kuin aavistuksen vallassa.) — Ja ne kaksi sanaa, Nils Lykke? Ne kaksi sanaa —?
NILS LYKKE.
— salaisuus teidän ja Sten Sturen pojasta.