Ah, nyt minä alan ymmärtää —
INGER-ROUVA.
Ja tämä tuska —; tämä tukehduttava pelko —. Minä olen kantanut sitä monta monituista vuotta, — ja nyt täytyy kaiken luhistua, ja minun täytyy kärsiä tämä ahdistus ja hätä! — Herra Jumalani, — teetkö nyt oikeutta? Tätä vartenko sinä hänet annoit minulle? (Malttaa mielensä ja sanoo vaivoin hillityllä äänellä.) Nils Lykke, sanokaa minulle yksi asia. Missä hän teillä on? Missä hän on?
NILS LYKKE.
Kasvatusisänsä luona.
INGER-ROUVA.
Yhä kasvatusisänsä luona. Voi tuota armotonta miestä! Aina on hän minulle kieltäytynyt —. Mutta niin ei enää saa olla! Auttakaa minua, Olaf Skaktavl!
OLAF SKAKTAVL.
Minä?