OLAF SKAKTAVL.
Ja kuitenkin kirjoitatte lupauksen, joka voi olla perikatonne.
INGER-ROUVA.
Hiljaa; jätä se huolekseni. Ei, pysy tässä ja kuule ensin — —
(Puhuu kuiskaamalla Olaf Skaktavlin kanssa.)
NILS LYKKE
(hiljaa, pitäen heitä silmällä).
Ah, neuvotelkaa te, miten mielitte! Nyt on vaara ohitse. Tuo kirjallinen lupaus taskussani voin panna hänet syytteeseen milloin hyvänsä. Vielä tänä yönä salaa tieto Jens Bjelkelle. — En syö sanaani, kun vakuutan hänelle, että nuori kreivi Sture ei ole Östråtissa. Ja huomenna, kun tie on auki, — Trondhjemiin junkkerin kanssa. Sieltä hänet vangiksi laivalla Kööpenhaminaan. Ja kun hän istuu siellä tyrmässä, silloin voimme määrätä Inger-rouvalle mitkä ehdot haluamme. Entä minä —? Enpä luule, että kuningas tämän jälkeen antaa Ranskan lähettilään tointa muitten kuin minun käsiini.
INGER-ROUVA
(edelleen kuiskaamalla Olaf Skaktavlille).