NILS LYKKE.
Niin, Inger-rouva, hän on kreivi Sture.
INGER-ROUVA
(syrjään, katsoo salaa Nils Steninpoikaan).
Joka piirre hänessä; — niin, hyvä Jumala, — hän on Sten Sturen poika!
(Menee Nils Steninpoikaa lähemmäksi ja sanoo kylmän kohteliaasti:)
Olkaa tervehditty kattoni alle, herra kreivi! Teistä riippuu,
siunaammeko vuoden kuluttua tätä kohtaustamme vai emme.
NILS STENINPOIKA.
Minusta? Oi, käskekää, mitä minun pitää tehdä? Uskokaa, minulla on sekä rohkeutta että mieltä —
NILS LYKKE
(kuuntelee levottomana).
Mitä tuo meteli ja hälinä on, Inger-rouva? Tunkeutuvat tänne. Mitä tämä merkitsee?