NILS LYKKE.
Kuolema ja kirous!
INGER-ROUVA.
Vastarinta on turhaa. Te ette pääse täältä. Pysykää siis hiljaa, se on viisainta, mitä voitte tehdä.
NILS LYKKE
(itsekseen).
Ah, minua vedettiin nenästä. Hän oli minua ovelampi. (Ajatus välähtää hänen päässään.) Mutta jos kuitenkin —?
INGER-ROUVA
(hiljaa Olaf Skaktavlille).
Seuratkaa kreivi Sturea rajalle saakka. Menkää sitten viipymättä Pietari Kanslerin luo ja tuokaa lapseni minulle. Nyt ei hänellä enää ole mitään syytä pidättää minun omaani itsellään. (Lisää, kun Olaf Skaktavl aikoo lähteä.) Odottakaa; jokin merkki. — Se, jolla on Sten Sturen sormus, on oikea henkilö.