(puolin itsekseen).
Yön toisensa jälkeen olen kuullut hänen askeleensa tuolta. Kuullut hänen kuiskivan ja voihkivan kuin kadotetun sielun. Ja laulussakin sanotaan —; ah, nyt sen uskon! Nyt uskon, että —
BJÖRN.
Hiljaa!
(Rouva Inger Gyldenlöve tulee nopeasti ritarisalista, huomaamatta huoneessa olijoita, menee suoraa päätä ikkunan luo, vetää verhot syrjään ja tuijottaa hetken ulos, ikäänkuin tähystäen jotakuta maantietä pitkin saapuvaa; sitten hän kääntyy ja menee verkkaan takaisin saliin.)
ELINA
(hiljaa seuraten häntä silmillään).
Kalman-kalpeana, kuin ruumis —
(Melua ja väkijoukon ääniä kuuluu oikealta, oven ulkopuolelta.)