Hän epäröi. — (Elinalle.) Mitä siihen tuli, Elina-neito, — te teitte väärin, kun tuomitsitte äitiänne.
ELINA.
Björn, minä raastaisin silmät päästäni, jos ne pettivät minut!
EINAR HUK
Nähkääs, jalosyntyinen rouva, — ensin on esteenä Kustaa kuningas; kun hän on lyöty, eivät tanskalaiset kauvaa jaksa tässä maassa pysyä.
INGER-ROUVA.
Ja sitten?
EINAR HUK.
Sitten olemme vapaat; meillä ei ole enää vieraita esivaltiaita, ja me saamme valita itse kuninkaamme niinkuin ruotsalaisetkin ennen meitä.