(vitkastellen).
Ei, — jää luokseni, on vielä eräs asia — —. Tule lähemmäksi, sinun täytyy minua kuulla, Elina!
(Asettuu pöydän ääreen ikkunan luokse.)
ELINA.
Minä kuulen.
INGER-ROUVA.
Niin vaiti kuin oletkin, tiedän kuitenkin, että olet montakin kertaa kaivannut täältä pois. Sinun on Östråtissa liian yksinäistä ja autiota.
ELINA.
Onko se teistä ihme, äitini?