NILS LYKKE.
Kuulkaa, pyydän, Inger-rouva! Te sanoitte äsken itse, että asemanne on tukala. Te horjutte kahden vastakkaisen leirin välillä, ja ne kumpikin uskaltavat ainoastaan puolittain teihin luottaa. Henkilökohtaisten etujenne täytyy lähentää teitä ehdottomasti meihin. Tyytymättömiin jälleen liittää teitä kansallisuus ja — kukapa arvaa — ehkä jokin muu salainen side.
INGER-ROUVA
(hiljaa).
Salainen side! Kristuksen tähden, tietäisikö hän —?
NILS LYKKE
(huomaa hänen mielenliikutuksensa, mutta ei ole tietävinään, vaan jatkaa huolettomasti).
Huomaatte varmaan itse, että tällainen asema ei ajan pitkään ole siedettävä. — Olettakaamme nyt, että minun vallassani olisi vapauttaa teidät noista suhteista, jotka —
INGER-ROUVA.
Teidän vallassanne, sanoitte?