PASTORI MANDERS. Mutta, hyvä Regina —
REGINA. — jonkun, jota kohtaan minulla voisi olla myötätuntoisuutta, jota voisin kunnioittaa ja jolle voisin olla aivan kuin tyttären sijassa —
PASTORI MANDERS. Niin, mutta rakas, hyvä lapseni —
REGINA. Sitte tulisin kyllä mielelläni kaupunkiin. Täällä maalla on kovin yksinäistä, — ja tietäähän herra pastori itse, mitä on olla yksin maailmassa. Ja sen uskallan kyllä sanoa, että olen sekä ketterä että nöyrä. Eikö herra pastori tiedä mitään semmoista paikkaa minulle?
PASTORI MANDERS. Minäkö? En, totisesti, sitä en tiedä.
REGINA. Mutta rakas, rakas herra pastori, muistakaa kumminkin minua, jos —
PASTORI MANDERS (nousee). Kyllä, sen kyllä teen, neitsyt Engstrand.
REGINA. Niin, sillä jos minä —
PASTORI MANDERS. Tahdotteko ehkä olla niin hyvä, että haette rouvan?
REGINA. Hän tulee heti, herra pastori.