PASTORI MANDERS. Niin, seis hiukan, rouva. Miettikäämme lähemmin asiata.
ROUVA ALVING. Minä pidän kaikki vakuutettuna, sekä rakennukset että irtaimen, maanviljelyskapineet sekä maantuotteet.
PASTORI MANDERS. Selvää se. Omassa omaisuudessanne. Samoin teen minäkin, — luonnollisesti. Mutta tässä, näettekös, on kokonaan toinen asia. Onhan lastenkoto ikäänkuin pyhitettävä korkeampaan tarkoitukseen.
ROUVA ALVING. Niin, mutta jos —
PASTORI MANDERS. Oman yksityisen mielipiteeni mukaan en tosiaan pitäisi ensinkään loukkaavana turvautua kaikkia mahdollisuuksia vastaan —
ROUVA ALVING. Niin, se on minunkin ajauikseni.
PASTORI MANDERS. — mutta minkälainen on mieliala kansassa täällä ympäristössä? Senhän te tunnette paremmin kuin minä.
ROUVA ALVING. Hm, mieliala —
PASTORI MANDERS. Onko täällä sanottavasti ajatus-oikeutettuja, — todella ajatus-oikeutettuja, jotka voisivat loukkautua siitä?
ROUVA ALVING. Niin, mitä oikeastaan tarkoitatte todella ajatus-oikeutetuilla?