DAGFINN BONDE (tulee sisään perältä). Herra, olkaa varoillanne tänä yönä; herttua miettii varmaankin pahaa.
HOOKON. Mitä sanot?
DAGFINN BONDE. Ei tiedä, mitä hän ajattelee; mutta todella on jotakin tekeillä.
HOOKON. Ajattelisiko hän karata meidän päällemme? Mahdotonta, mahdotonta!
DAGFINN BONDE. Ei, se on jotakin muuta. Hänen laivansa ovat valmiit purjehtimaan; sanotaan pidettävän keräjiä laivalla.
HOOKON. Sinä olet väärässä —! Mene, Dagfinn, ja tuo minulle tarkka sana.
DAGFINN BONDE. Menen, menen; voitte luottaa minuun, (menee.)
HOOKON. Ei, — se olisi mieletöntä! Herttua ei uskalla nousta minua vastaan. Jumala ei sitä salli, — Jumala, joka tähän saakka on asettanut kaikki minulle niin ihmeteltävän hyvästi. Nyt minun täytyy saada rauhaa, nytpä minun on alkaminen! — Minä olen niin vähän vielä vaikuttanut; mutta minä kuulen Herran pettämättömän äänen huutavan sisässäni: sinun pitää toimittaman suuri kuninkaantyö Norjassa!
GREGORIUS JUHONPOIKA (tulee perältä). Minun herrani ja kuninkaani!
HOOKON. Gregorius Juhonpoika! Tekö tulette tänne?