(Gregorius Juhonpoika menee.)
HOOKON (käy muutaman kerran edestakaisin, lähestyy sitten rivakkaasti Margaretan huoneen ovea, kolkuttaa, kävelee taasen pari kertaa edestakaisin, menee jälleen ovelle, kolkuttaa ja huutaa:) Margareta! (kävelee yhä edestakaisin.)
MARGARETA (ovessa, yöpuvussa, hiukset hajalla; hänellä on hartioilla punainen nyörivaippa, jonka hän pitää tiiviisti koossa rinnan yli).
MARGARETA. Hookon! sinäkö se olet?
HOOKON. Minä, minä; tule ulos.
MARGARETA. Oi, mutta sinä et saa katsoa minuun; minä olin jo käynyt levolle.
HOOKON. Muuta on minulla nyt ajateltavata.
MARGARETA. Mitä on tapahtunut!
HOOKON. Anna minulle hyvä neuvo! Juuri vasta tuotiin minulle pahin kaikista sanomista.
MARGARETA (tuskallisesti). Mikä sanoma, Hookon?