HOOKON. Että Norjassa nyt on kaksi kuningasta.
MARGARETA. Kaksi kuningasta Norjassa! — Hookon, missä on isäni?
HOOKON. Hän otti kuninkaan nimen laivalla; nyt hän purjehtii
Nidaroosiin antaaksensa kruunata itsensä.
MARGARETA. Oi, Jumala, kaikkivaltias—! (vaipuu alas penkille, peittää kasvonsa käsillään ja itkee.)
HOOKON. Kaksi kuningasta maassa!
MARGARETA. Isäntäni on toinen, — ja isäni toinen!
HOOKON (kävelee levottomasti edes takaisin). Anna minulle hyvä neuvo, Margareta! Menenkö ylämaiden kautta, tullakseni ensin Tröndein maakuntaan estämään kruunausta? Ei, mahdotonta; minulla on liian vähäinen sotajoukko koossa; siellä pohjoisessa on hän minua mahtavampi. — Neuvo minua; kuinka saan herttuan surmatuksi, ennenkuin hän tulee Nidoroosiin?
MARGARETA (rukoillen, kädet ristissä). Hookon, Hookon!
HOOKON. Etkö voi keksiä älykästä neuvoa saada herttua surmatuksi, sanon minä!
MARGARETA (vaipuu tuskissaan alas penkiltä ja makaa polvillaan). Oi, unohdatko sitte kokonaan, että hän on minun isäni!