JATGEIR. Kuninkaan on kunnia, että hänen miehiänsä voi ylistää.
SKULE KUNINGAS. Ota runoilijan palkaksi tämä rannerengas, pysy minun luonani ja ole minun avun-antajani; minä tahdon pitää monta runoilijaa seurassani.
JATGEIR. Monta tarvitaankin, herra, jos runoelma on tehtävä joka teidän urotyöstänne.
SKULE KUNINGAS. Minä tahdon olla Hookonia kolme vertaa anteliaampi; runous on kunnioitettava ja palkittava kuin muu neron työ, niin kauvan kuin minä olen kuningas. Istu paikalles; sinä kuulut nyt seurahani; kaikki, mitä tarvitset, on sinulle ilmaiseksi annettava.
JATGEIR (istuu). Siitä, jota minä enimmin tarvitsen, on teillä pian suuri puute, herra.
SKULE KUNINGAS. Mistä niin?
JATGEIR. Kuninkaan vihollisista, joiden paosta ja tappiosta minä voin runoilla.
USEAT MIEHISTÄ (nauraen ja myöntäen). Hyvin lausuttu, Islantilainen!
POOL FLIDA (Jatgeirille). Laulusi oli oiva; mutta pitäähän vähän valetta oleman joka runoelmassa, ja olipa sitä siinäkin.
JATGEIR. Valetta, herra tallimestari?