JATGEIR. Ja varsinkin ne vaimot, jotka itse ovat hedelmättömät.
SKULE KUNINGAS. Varsinkin hedelmättömät —? He rakastavat toisten lapsia hellimmällä rakkaudellaan?
JATGEIR. Niin tapahtuu usein.
SKULE KUNINGAS. Eikö myös joskus tapahdu, että semmoinen hedelmätön tappaa toisen vaimon lapsen, sen vuoksi että hänellä itsellä ei ole lasta?
JATGEIR. Kyllä kai; mutta silloin hän ei menettele viisaasti.
SKULE KUNINGAS. Viisaasti?
JATGEIR. Niin, sillä hän antaa surun lahjan sille, jonka lapsen hän tappaa.
SKULE KUNINGAS. Pidätkö sinä surun lahjaa niin suurena?
JATGEIR. Pidän, herra.
SKULE KUNINGAS (katsoo häneen tarkasti). Sinussa on ikään kuin kaksi miestä, islantilainen. Kun istut sotilasten iloisessa seurassa, käärit sinä joka ajatuksen nuttuun ja viittaan; kun on yksin kanssasi, olet sinä joskus niiden kaltainen, joiden joukosta tekee mieli valitsemaan ystävänsä. Mistä se tulee?