PIETARI. Järkähtämättömästi.
SKULE KUNINGAS. Siis on kaikki hyvin; siis olen todella pelastettu! Kuule, laske pois papinkaapu; arkkipiispa irroittaa sinut kirkkolupauksestasi; kuninkaan pojan tulee kalpaa kantaa, käydä seisahtumatta edelleen valtaan ja kunniaan.
PIETARI. Teidän seurassanne, korkea isäni! Yhdessä me käymme!
SKULE KUNINGAS (likistää häntä rintaansa). Niin, yhdessä, me kaksi vaan!
INGEBORG (itsekseen). Rakastaa, uhrata kaikki ja tulla unohdetuksi, se oli minun tarinani. (Menee hiljaa ulos taka-alalta).
SKULE KUNINGAS. Suuri kuninkaan tyo on nyt Norjassa tehtävä! Pietari, minun poikani, kuule! Koko kansan tahdomme herättää ja koota yhdeksi; Vikeniläinen ja Tröndi, Hoologolannin mies ja Agdelainen, Ylämaan ja Sognin miehien, kaikkien pitää oleman yksi suuri suku, — arvaathan kuinka silloin maa vahvistuu.
PIETARI. Mikä suuri ja huimaava ajatus se on -!
SKULE KUNINGAS. Käsitätkö sen?
PIETARI. Käsitän - käsitän! — Selvästi —!
SKULE KUNINGAS. Ja uskotko siihen?