INGEBORG. Hän on puhdas kuin Jumalan karitsa, nyt kun hänet lasken käsiisi. Vaarallinen on tie, joka johtaa kuninkaan istuimelle; elä anna hänen sielunsa turmeltua. Kuule sinä, Skule kuningas, elä anna lapseni sielun turmeltua!
SKULE KUNINGAS. Sen lupaan ja vannon!
INGEBORG (tarttuu hänen käteensä). Heti kun huomaat hänen sielunsa turmeltuvan, niin anna hänelle ennen kuolema!
SKULE KUNINGAS. Ennen kuolema. Sen lupaan ja vannon!
INGEBORG. Nyt palajan turvallisena pohjaan, Hoologalantiin.
SKULE KUNINGAS. Niin, sinä voit turvallisena palata.
INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse!
SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! (kääntyy Pietariin.) Anna minun katsoa sinua! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt.
PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella teidän edestänne! Suokaa teidän asianne olla minunkin omani, ja olkoon sitten asianne mikä tahansa, — minä tiedän kuitenkin, että taistelen oikeuden edestä!
SKULE KUNINGAS (ilohuudolla.) Sinä uskot minuun! Sinä uskot minuun!