MARGARETA. Erota sinusta! Kuinka voit sitä ajatella? Anna minulle kätesi —!
HOOKON. Elä siihen koske! — Se oli juuri nostettu valaan. —
MARGARETA. Valaan?
HOOKON. Valaan, joka laski järkähtämättömän sinetin erääsen kuolemantuomioon.
MARGARETA (huutaa). Oo, isäni! Oo, isäni! (horjuu; pari naista rientää häntä nojaamaan.)
HOOKON. Niin, Margareta, — kuninkaana olen tuominnut isäsi kuolemaan.
MARGARETA. Silloin on hän varmaan rikkonut pahemmin, kuin ottaessaan kuninkaan nimen.
HOOKON. Niin onkin; — ja jos meidän nyt täytyy erota, niin tapahtukoon se.
MARGARETA (lähempänä ja voimakkaasti). Me emme voi koskaan erota! Minä olen sinun vaimosi, en mitään muuta maailmassa kuin sinun vaimosi!
HOOKON. Oletko kylliksi voimakas? Kuulitko ja käsititkö kaikki? Minä tuomitsin isäsi.