PIETARI. Onko mikään mahdotonta, joka koskee häntä! Puhaltakaa kansa keräjiin ja kantakaa arkku ulos!
USEAT MIEHISTÄ (vetäytyen takaisin). Kirkonryöstö!
PIETARI. Ei ole kirkonryöstö; tulkaa, tulkaa! Ristiveljet ovat Skule kuninkaalle hyvänsuovat; ne antavat suostumuksensa —
POOL FLIDA. Sitä he eivät tee; he eivät uskalla arkkipiispan tähden.
PIETARI. Te olette kuninkaan miehiä, ettekä tahdo auttaa, kun niin suurta asiata kysytään. Hyvä, tuolla alhaalla on toisia, jotka ovat taipuvampia. Isäni ja kuninkaani, ristiveljien pitää suostuman; minä pyydän, minä kerjään; puhalluttakaa kansa keräjiin; te olette kantava kuninkaan nimeä oikeudella! (rientää ulos oikealle.)
SKULE KUNINGAS (riemuisena). Näittekö hänet! Näittekö ihanan poikani! Kuinka hänen silmänsä loistivat! Niin, me kaikki taistelkaamme ja voittakaamme. Kuinka lukuisat ovat Birkebeinit?
POOL FLIDA. Ei lukuisammat kuin että me kestämme heidät, jos kaupunkilaiset pitävät puoltamme.
SKULE KUNINGAS. He ovat puollellamme. Meidän täytyy nyt kaikki olla yksimielisiä ja lopettaa tämä hirmutaistelu. Ettekö näe, että se on taivahan käsky, että me lopetamme sen? Taivas on vihastunut Norjaan niistä pahoista töistä, joita niin kauan on harjotettu. Tuolla taivahalla loistaa hehkuvia kalpoja joka yö; vaimot lankeavat ja synnyttävät kirkoissa; papit ja luostariveljet tulevat sielunsairaiksi, niin että juoksevat kaduilla ja huutavat, että viimeinen päivä on tullut. Niin, kaikkivaltiaan kautta, tämä on lopetettava yhdellä iskulla!
POOL FLIDA. Mitä käskette tekemään?
SKULE KUNINGAS. Repimään kaikkia siltoja.