GREGORIUS JUHONPOIKA (iloisena). Tahdotteko sen, herra?
HOOKON. Hurskaan, suloisen vaimoni tähden.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Mutta joll'ei hän pakene; jos hän ei tahdo, taikka ei voi?
HOOKON. Jumalan nimeen, silloin en voi häntä enää säästää; silloin pysyköön kuninkaan-sanani järkähtämätöinnä. Mene!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, että onnistuisi. (Menee oikealle.)
HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta Elgesäterin luostariin.
DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi.
HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu. Sudenketot ovat sulkeneet itsensä kirkkoihin, ja hän on niin paljon pyytänyt; hänen äitinsä on Elgesäterillä.
DAGFINN BONDE. Niin, niin, minä tiedän sen.
HOOKON. Vie kuningattarelle hellimmät terveiseni; ja tervehdi myös Ragnhild rouvaa. Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. — Teidän kaupunkilaisten tulee huomenna seisoa oikeuteni edessä ja saada rangaistus kunkin töittensä mukaan (menee miehinensä).