NIKOLAUS PIISPA. Minä tunsin teidät kohta neuvostanne.
VEGARD VÆRADAL. Mutta verta verrasta nyt.
NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa. Minä pidän lupaukseni.
HOOKON (antaa pergamentin Iivari Boddelle). Kääri se ja vie se itse hänelle, sekä paljo rakkaita terveisiä —
IIVARI BODDE (joka on luonut silmäyksen pergamenttiin). Herra, — jo tänä päivänä, kirjoitatte te!
HOOKON. Nyt on myötätuuli alaspäin matkustajalle.
DAGFINN BONDE (vitkaan). Muistakaa, herra kuningas, että hän on koko yön rukoellen ja paastoten maannut alttarin juurella.
IIVARI BODDE. Ja mahdollisesti on hän väsynyt raudankannannasta.
HOOKON. Totta kyllä, totta kyllä; — hyvä armas äitini —! (päättäen.)
Niin, jos hän on liian väsynyt, niin odottakoon huomiseksi.
IIVARI BODDE. Teidän tahtonne on tapahtuva, (panee uuden pergamentin esille.) Mutta sitten toinen, herra.