NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua kiittävä.
(Astuu etäämmälle.)
HOOKON (tarjoo pergamenttia). Lukekaa tämä, jaarli.
SKULE JAARLI (lukee, katsoo kummastuneena kuninkaasen ja sanoo puoliääneensä). Te rikotte kaiken yhteyden nuoren Kangan kanssa?
HOOKON. Kangan kanssa, jota olen rakastanut yli kaiken maailmassa. Tästä päivästä saakka hän ei enää saa näkyä sillä tiellä, jota kuningas käy.
SKULE JAARLI. Suuri on työnne, Hookon; — itsestäni hyvin tiedän, miltä se tuntuu —
HOOKON. Pois täytyy jokaisen, joka on kuninkaalle liian rakas. — Sido kirje, (antaa sen Iivari Boddelle.)
NIKOLAUS PIISPA (kumartaa tuolin yli). Herra kuningas, nyt lähestytte suuren askeleen jaarlin ystävyyttä.
HOOKON (ojentaa hänelle kätensä). Kiitos, Nikolaus piispa; paraasen neuvoitte minua. Pyytäkää joku armo, ja se on teille myönnetty.
NIKOLAUS PIISPA. Tahdotteko?