NIKOLAUS PIISPA (varovaisesti). Tahdotteko sitä kokea jaarli?
SKULE JAARLI (hymyilee totisesti). Minä olen sitä kokenut; joka yö, kun näen unta, olen Norjan kuningas.
NIKOLAUS PIISPA. Unet ennustavat.
SKULE JAARLI. Ne kiusaavat myös.
NIKOLAUS PIISPA. Tuskinpa teitä. Ennen aikaan, sen voin käsittää; — mutta nyt, kun teillä on kolmas osa valtakuntaa, kun hallitsette ensimmäisenä miehenä valtakunnassa ja teidän tyttärenne on kuningatar —
SKULE JAARLI. Nyt enemmän kuin ennen, — juuri nyt.
NIKOLAUS PIISPA. Elkää mitään salatko! Ripittäkää; sillä teillä on varmaan suuri tuska.
SKULE JAARLI. Nyt enemmän kuin ennen, sanon minä. Se on koko elämäni kirous seisoa korkeinta niin lähellä — ainoastaan juopa on välillä — hyppäys vaan yli, — toisella puolen on kuninkaan nimi ja purppuraviitta ja hallitsija-istuin ja valta ja kaikki; joka päivä on tuo silmieni edessä — mutta en koskaan pääse ylitse.
NIKOLAUS PIISPA. Totta, totta, jaarli.
SKULE JAARLI. Kun Guthorm Sigurdinpoika otettiin kuninkaaksi, olin minä nuoruuteni kukoistavassa voimassa; silloin huusi kova ääni minun sisässäni: poistettakaan lapsi, — minä olen täys-ikäinen, voimakas mies! — mutta Guthorm oli kuninkaan poika; siinä oli juopa minun ja valta-istuimen välillä.