GREGORIUS JUHONPOIKA. Tahtooko Dagfinn estää häntä, sanotteko niin?
NIKOLAUS PIISPA. Nyt juuri hän meni.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Suokaa anteeksi, herra, minun täytyy kiirehtiä —
NIKOLAUS PIISPA. Niin, tehkää niin, kunnon läänitysmies; — Dagfinn
Bonde on niin pahan-ilkinen.
(Gregorius Juhonpoika kiirehtii ulos oikealle toisten
läsnäolevien keskitse, ainoastaan Skule jaarli ja Nikolaus
piispa jäävät saliin.)
SKULE JAARLI (käy miettien edes takaisin; yhtäkkiä on ikäänkuin hän heräisi; hän katsoo ympärilleen ja lausuu). Kuinka täällä kerrassaan tuli hiljaiseksi.
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas meni.
SKULE JAARLI. Ja kaikki miehet seurasivat häntä.
NIKOLAUS PIISPA. Kaikki, paitse meitä.
SKULE JAARLI. Suurta on olla kuningas.